Tässä viimeiset pari viikkoa on ollut ahkeraa potilaan hoivaamista. Sillä Taaville kehkeytyi leuan alle märkäpaise, jonka synnystä ei ole tietoa. Eläinlääkäri arveli mahdollista osumaa esim Toivon kynnestä leikin lomassa, mutta myöskään kasvaimen mahdollisuutta ei voitu sulkea pois. Taavin korkean iän vuoksi ei eläinlääkäri halunnut ensimmäiseksi lähteä rauhoittamaan potilasta vaan tutkimuksia tehtiin hereillä ollessa sen minkä sai katsottua. Suussa ei näkynyt erityistä jonne Taavi antoi hienosti kurkata..ja leuasta saatiin myös karvat hyvin ajettua.
Taavi ei oireillut pidemmälti kuin edellisenä päivänä vasta, jolloin aikaa ruvettiin soittelemaan. Patti oli päässyt huomaamattomasti kehittymään. Kahteen ensimmäiseen soitettuun eläinlääkäriin ei saatu aikaa, molempien ollessa ihan täysiä koko päivän osalta. Mutta Savon murreen saimme heti aamuajan.
Eläinlääkärin kirjoittamaa:
Kotiutuminen lääkkeiden ja ohjeiden kera. Antibiootin kanssa käytiin sellainen tahtojen taistelu, eikä potilaan pyyhkeeseen kierittäminen, lääkkeen jauhaminen ja veteensekoitus tuntuneet helpottavan yhtään asiaa. Kuuden päivän kuuri tuntui pitkältä sekä antajasta että ottajasta..
Sitten haavanhoitoa kaksi kertaa päivässä. Se sujui kyllä ihmeen hyvin ja edistymistäkin saatiin seurattua kuvien muodossa. (varoitus alla kuvia, jotka voivat herkemmille tehdä pahaa..)
Lähtötilanne numero 1 ja kahden viikon jälkeen numero 8. Lähtötilanteessa paiseen puhkeuduttua kolo oli aika syvä.
Kauluria pidettiin reipas kaksi viikkoa, jonka jälkeen haava oli kokonaan ummessa eikä kiinnostanut enää Taavia. Kaulurin kanssa elo ei lähtenyt kovin helposti liikkeelle. Herra halusi kiipeillä jopa sellaisiin paikkoihin mihin ei ilman kauluria ole edes lähtenyt yrittämään. Kodin sisustuksen osalta jouduttiin tekemään toipilasajaksi erityisjärjestelyjä.
Nyt sitten pidetään sormet, varpaat ja tassut pystyssä ettei vaiva uusi.
Mukavaa viikonloppua!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.