Taas on kuukausi vierähtänyt ja oli aika Taavin Solensia-pistoksen. Nyt siis pistos laitettiin kolmannen kerran. ja olemme huomanneet huomattavan muutoksen Taavin käytöksessä. Meno ja ralli on melkoista, ihan kuin patoutunut energia ryöppyäisi ulos sykleissä, erityisesti yöaikaan, mikä ei isäntäväestä ole ehkä niin hirveän mukavaa. Mutta ei valiteta kunhan herralla on hyvä ja kivuton olla♥ Eläinlääkäri sanoi, että tämä Solensia- pistos on antanut tosi hyvää vastetta ja tuonut avun monelle kissalle. 

"-Milloin on minun vuoroni?"

pistos1.jpg


paaski4.jpg

paaski3.jpg


Mutta palataan otsikkoon. Koppakammo ei nimittäin ole Taavilla vaan Toivolla, joka pörhältää karkuun kun vaan kuulee kopan haettavan varastosta eteiseen lämpiämään. Ja näin hyvän piilon se on keksinyt, vai mitä olette mieltä? Koppakammo juontaa juurensa ihan pentuaikaan, kun hännänpätkän amputaation vuoksi sitä jouduttiin kuljettamaan eläinlääkärille sidosten vaihtoon, mikä oli hyvin epämiellyttävää eikä onnistunut kotona edes kahden ihmisen toimesta. Eläinlääkärissäkin juuri ja juuri kun kaksi oli kiinni pitämässä. 

pistos2.jpg


Taavin kanssa pistosaikaa odotellessa ehdimme tutustua "Tunnista kissan ahdistus julisteeseen", josta oli hyvin huomattavissa merkit jotka sopivat Toivon koppakammoon. Merkit tulevat hyvin esiin kun herran olisi itse aika mennä koppaan. Onneksi nyt ei tarvinnut, mutta siltikin selkeästi nähtävissä oli: pakoreaktio, luimistelu, pupillien laajentuminen, hännän viuhtominen..voi reppanaa, kammo on jäänyt takaraivoon. Onko teille kamut kantokoppa mukava paikka, menettekö sinne mielellänne? Vai onko teistäkin nähtävissä ahdistusreaktioita?

pistos.jpg


Pistos annettiin ja hyvin meni, painokin otettiin ollen 5,5kg. Sain myös kehuja elliltä, kuulemma olen hyvin pitkäjalkainen, onko se kehu..?=) Mutta ensi kuussa sitten taas pistellään. -Taavi-

pistos3.jpg

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!