Herrat lähtivät molemmat valjaiden kanssa ulkoilemaan. Kun myös isäntä oli mukana oli helpompaa kulkea, kun herroilla tuntui olevan oma suunta molemmilla. Kävimme laiturilla ihmettelemässä vettä, ja Tarmo jopa innostui juomaan, kun ensin tassulla kokeili että onko se tosiaan vettä=) Myöskin pienet spurtit ja ruohon syöntiä.
Touholle palaa muistokynttilä (ledi sellainen), ikävä on suunnaton. Kyllä koti tuntuu tyhjälle ilman iloista hännänheiluttajaa, vaikka onneksi kissat parhaansa mukaan lohduttaa.
Rauhaisaa sunnuntaita.
Kissatkin ovat hieman tuntuneet etsiskelevän Touhoa...kävivät eilen vuorotellen Touhon vakipaikkoja läpi ja niinkuin olisivat ihmetelleet että missä se meidän kamu on...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.