Pistin virkkaamani kissojen pesät kokeilumielessä pesukoneeseen käsinpesu ohjelmalle. Kude on niin paksua, että kuivuivat ulkona useamman päivän. Pesun jälkeen huomasin kuitenkin että reunojen jämäkkyys oli hävinnyt ja nyt oli sitten aika keksiä niihin jotain tukivahviketta. Mietin vahvikkeen laittoa jo teko vaiheessa reunan alle, mutta muoto pysyi muutenkin. Ajattelin josko pahvia ja tai jonkun sortin muovia keksisi väliin. Pahvi kuitenkin antaa nopeasti periksi, ja idean sainkin kaupan puutarhaosastolla kierrellessäni; nurmikon reunanauha. Juuri sopiva korkeus, jämäkkä, edullinen ja tarvittaessa voi kierroksia laittaa useamman. Tosin yksi kierros riitti, ja pesien reunat ovat nyt tanakat.
Lähtötilanne ennen vahviketta....
Sitten vaan leikkaamaan sopiva pätkä ja reunan alle asettelu...
Molempiin sama juttu. "-Joko on valmista"? Toivo tutkailee tilannetta...
Sitten pesät vaan omille paikoilleen...Nyt pysyy reuna hyvin asennossa...
Vielä lampaantalja, ja Tarmo pääsi kokeilemaan käytännössä...
Leipomista...
Pesä hyväksytty! Mutta "-Milloin takan saa päälle?", tuumaa Tarmo.
Mukavaa sunnuntaita!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.