Pistin virkkaamani kissojen pesät kokeilumielessä pesukoneeseen käsinpesu ohjelmalle. Kude on niin paksua, että kuivuivat ulkona useamman päivän. Pesun jälkeen huomasin kuitenkin että reunojen jämäkkyys oli hävinnyt ja nyt oli sitten aika keksiä niihin jotain tukivahviketta. Mietin vahvikkeen laittoa jo teko vaiheessa reunan alle, mutta muoto pysyi muutenkin. Ajattelin josko pahvia ja tai jonkun sortin muovia keksisi väliin. Pahvi kuitenkin antaa nopeasti periksi, ja idean sainkin kaupan puutarhaosastolla kierrellessäni; nurmikon reunanauha. Juuri sopiva korkeus, jämäkkä, edullinen ja tarvittaessa voi kierroksia laittaa useamman. Tosin yksi kierros riitti, ja pesien reunat ovat nyt tanakat.

pes%C3%A41.jpg


Lähtötilanne ennen vahviketta....

pes%C3%A4.jpg


Sitten vaan leikkaamaan sopiva pätkä ja reunan alle asettelu...

pes%C3%A42.jpg


Molempiin sama juttu. "-Joko on valmista"? Toivo tutkailee tilannetta...

pes%C3%A45.jpg


pes%C3%A46.jpg


Sitten pesät vaan omille paikoilleen...Nyt pysyy reuna hyvin asennossa...

pes%C3%A43.jpg


Vielä lampaantalja, ja Tarmo pääsi kokeilemaan käytännössä...

pes%C3%A47.jpg


Leipomista...

pes%C3%A48.jpg


pes%C3%A49.jpg


Pesä hyväksytty! Mutta "-Milloin takan saa päälle?", tuumaa Tarmo.

pes%C3%A410.jpg

Mukavaa sunnuntaita!