Ennen matkalle lähtöä vietimme yhden yön minun porukoillani, jotta lentokentälle olisi lyhyt matka seuraavana päivänä. Vanhemmillani on mitä kiltein ja hellyyttävin Labradorinnoutaja, Late-nimeltään. Olen Latesta joskus aikaisemminkin täällä blogissa kirjoittanut, mutta nyt otin muutaman kuvankin, kun vein tuliaisiksi maistuvan luun. Minulla on Latelle aina joku tuliainen kun mennään, ei ehkä iso, mutta hyvin hän sen muistaa, heti on taskua katsomassa. Tällä kertaa luu ei tosin mahtunut taskuun, mutta sai sen heti pussista. Koirilla on hyvä muisti! En ole koskaan kiltimpää koiraa tavannut, onkohan kaikki labradorit samanlaisia luonteeltaan? Ruokahalu on aivan mahdoton, ja kuppi on hetkessä tyhjä, ja hän hallitsee hivuttautumisen taidon lähelle kun joku jotain jossain syö.

Tehtiin Laten kanssa vielä sunnuntai-iltana pitkä iltalenkki ja käytiin vähän pyörimässä lapsuuden kodin maisemissa. Kyllä kaikki on vaan niin muuttunut, purettu ja rakennettu.

5.jpg

 

6.jpg

 

4.jpg

 

3.jpg

 

Mukavaa maanantaita ja alkavaa viikkoa!