Viime postauksessa vinkattiin, että jotain jännää on tapahtumassa perjantaina. Ja niinhän se olikin, kerromme nyt siitä. (Vuodatuksessa uudet postaukset eivät päivity postauslistaukseen blogin sivulle eikä vuodatuksen etusivulle, enkä saa näin tuota edellistä postausta linkattua..Onko muilla samaa ongelmaa? Olen laittanut viestiä ylläpidolle pariin otteeseen, ei vastausta...)

Me ihmeteltiin kun perjantaiaamuna oli ensin normaalia arkiaamun toimintaa ja sitten isäntäväki aloittikin lähtövalmistelut. Tosin huomattiin heti, että ei me olla pääsemässä mukaan, sillä kantokoppia ei oltu haettu varastosta esille.

 

Tälläkin kertaa oli kuulemma Inton vuoro. Taas, juurihan se oli rokotuksilla. Ei sillä, ei me eläinlääkäritädin pakeille oltaisi haluttukaan.

Into kävi perjantaina siis kastraatiossa ja nyt se liikkuu kotona ihmeellinen häkkyrä päässä, eikä siinä kaikki, mutta lisäksi se haisi tosi kummalle. Käytiin varovasti kaikki sitä haistelemassa kun se oli kotiutunut ja nukkui tuvan lattialla. Lisäksi koko ajan kolisee ovenpieliin yms huonekaluihin kun se kävelee tuon häkkyrän kanssa. Oli sillä alussa sellainen haavasuojapukukin, mutta heti kun se rupeili heräilemään niin alkoi yritys päästä leikkausalueelle nuolemaan joko puvun hännän- tai lahkeiden aukoista, joten äippä totesi että varmenpi pitää kauluria..(Siksi tuota häkkyrää kuulemma kutsutaan.)

Leikkaus on suoritettu, nyt äippä & iskä hakevat kotiin.

 

Sitten autolle ja kotiin. Haavasuojapuku nostettuna peräpäästä siksi aikaa ylös jos vaikka pisut tulisi.

 

Jatkohoito-ohjeita kotiin. Kipulääketta annetaan 3-5 päivän ajan; se on hyvän makuinen purutabletti joka menee ihan herkkupalana.

 

Automatka torkuttiin lämpimässä peiton alla.

 

Me tarkkailtiin Inton unta. Kyllä se nukkuikin koko illan aika sikeästi.

 

Haavapuku riisuttiin ja leikkausalue näytti leikkaupäivän iltana tältä.

 

Nyt me tietty toivotaan, että Into paranee tosi nopsaan, jotta arki palautuu normaaliksi ja saa tuon kaulurin pois päästä. Kuulemma 10-14 päivää käytetään tuota kauluria, kuului isäntäväki kertovan. Ja tikit ovat itsestään sulavat, joten niitä ei tarvitse käydä poistamassa. Me jatketaan potilaan hoivaamista

Rauhaisaa sunnuntaita!

-Tarmo, Tornado, Taavi ja Toivo-